Tänään on siis 3.9. Seitsemäntoista vuotta tulee täyteen noin klo 8.10. Kavereiden, tai oikeammin ystävien kanssa oli pienet pippalot täällä meillä. Kivaa oli, kuten aina kun me ollaan yhdessä. Mukavinta ystävien kanssa on kyllä koulun ulkopuolella, kun ei tarvii stressata läksyistä tai muista koulujutuista.
Tajusin taas illan aikana, kuinka onnellinen olen kun minulla on noin ihania ihmisiä elämässäni. En vain ole aina osannut arvostaa heitä tarpeeksi, mutta olen muuttanut tapojani. Minkäs minä sille voin että tunteiden esittäminen on niin vaikeaa? Eikö se vain kuulu tähän suomalaiseen mentaliteettiin? Kunhan he tietävät että ovat todella tärkeitä, se riittää.
Missä välissä minusta on tullut näin vanha? Tuntuu että viisi vuotta on kulunut liian nopeasti. Kuin olisin vielä eilen ollut se 12-vuotias Anne-tyttö. Äidin kanssa juttelin tänään puhelimessa. Sillekin on joskus vaikeaa hyväksyä, että sen nuorin lapsi ei olekaan enää niin pieni. Äiti kertoi, että ei voi koskaan unohtaa minun syntymääni. Käsi paketissa äiti oli kuulemma joutunut minut tähän maailmaan saattamaan. Voi raukkaa :) Mutta aika hyvä tyyppi tuo äiti on. Ilman häntä ei olisi minua. Olen hänelle siis melkoisessa kiitollisuudenvelassa. Hänen ansiostaan olen saanut kokea kaikkia elämäni ilot ja surut.
Kello on jo 00.46. Vähän alkaa jo silmät lurpsahdella, mutta ei se haittaa. Aamulla saan nukkua niin pitkään kuin haluan, kun ei ole koulua. (tittakin ilmoitti mesessä menevänsä nukkumaan) Kamala ähky, tuli syötyä liikaa illan aikana. : /
Mutta nyt taidan tutustua vähän tähän minulle uuteen blogijuttuun. Voisin myös muokata jonkun tänä iltana otetuista kaverikuvista. Onneksi möyry ei tullutkaan tänä iltana kylään. :)
Kommentit