Jostain syystä kaikki, siis ihan kaikki, tulee aina jätettyä viime tippaan. Kotikokeet, ruotsin aineet ja sanakokeisiin luvut. PERKELE.

Nyt väsyttää ja taidan mennäkkin jo köllötteleen tuonne sänkyyn. Voisin ehkä lukea ruotsin sanakokeeseen vaikka se onkin vasta ylihuomenna. Vauku mä olen ahkera.

Oli mukava päivä, kaverilla oltiin kylässä ja hulluteltiin kuten yleensä. Hypittiin hyppynarua, aikuiset naiset :) Tuli niin lapsuus mieleen. Olisinpa vielä lapsi. Silloin kaikki oli niin helppoa ja yksinkertaista, ei tarvinnut miettiä liiaksi tulevaisuutta tai nykyhetkeä. Nyt tuntuu että joka suunalta tulee jotain paineita. Aina on joitain negatiivisia ajatuksia vaikka kuinka yrittää olla murehtimatta. Saisinpa edes yhdeksi päiväksi tyhjentää pääni ja vain olla.

Tulin tänään siihen lopputulokseen, että kärsin joko jonkin sortin hormonihäiriöstä tai sitten satunnaisista paniikkihäiriökohtauksista.  Pitää puhua terveydenhoitajan kanssa, sitten kun minulla on se aika. Eli lähiaikoina.