"Ollaan hiljaa hetki vaan, ollaan hiljaa kahdestaan
          hetki niin kuin ei muita koskaan olis ollutkaan.
 Opeta mut itkemään, nämä pelot pelkäämään
          ehkäpä yö ne voi viedä mennessään."


Mistä johtuu tämä joka-aamuinen pienen pieni jännitys? Muutama perhonen pörrää mahanpohjassa. On aina aamuisin jotenkin mielettömän epätodellinen olo. Tuntuu että mitä vain voisi tapahtua ja kaikki voisi onnistua.
      
       Päivän aikana tuo tunne kyllä ihan lahjakkaasti häipyy. Kaikki päivät on pohjimmiltaan samanlaisia,             tylsiä ja harmaita. Joskus tuntuu että pitäisi tehdä jotain todella repäisevää.

Miksi minä ole koskaan saanut opiskella sitä mitä oikeasti haluan, laulua ja musiikkia yleensäkin. Olisi ihanaa jos minut olisi lapsena laitettu jonnekin musiikkiopiston linjalle. Mutta nytpä se taitaa olla jo myöhäistä. :( Mutta ainahan sitä saa haaveilla, kuunnella hyvää musiikkia ja laulaa yksinään neljän seinän sisällä.

Koulu alkaa kohta. Koitetaanpa nyt piristyä.