Oli ihan kummallinen yö, kummallisia mutta ihania unia. En tiedä missä välissä olin laittanut herätyskellon kiinni. Heräsin vasta kahdeksalta, ja ajattelin jättää filosofian tunnit tältä aamulta väliin. Tämä tyhjä pää filosofoi ihan itsestään, ei siihen mitään oppitunteja tarvita.

    Taas on sellainen outo olo. Ei se kyllä enää ole outoa,  vaan minulle ihan normaalia. Epämääräinen olo, joka ilmenee monella tavalla, henkisesti ja fyysisesti. Annan asioiden vain tapahtua ja katson vierestä. Päätä puristaa. Henki loppuu. Ehkä puhun terveydenhoitajalle, ehkä en.

    Miksi pitää opiskella. Tekisi mieli vain mennä jonnekkin vähän suurempaan kaupunkiin ja liittyä johonkin huumehörhöjen jengiin ja vetää huumeita päivästä toiseen. Silloin saisi ehkä rakennettua toisenlaisen todellisuuden. Oman todellisuuden. Joku on tämän elämän minulle valinnut. En minä itse halunnut tästä tällaista.

And she's buying a stairway to heaven.