Olo on iloinen. Kahvikuppi höyryää tuossa vieressä. Perjantai on aina toivoa täynnä, niinhän sitä sanotaan. (vai sanotaanko?) Jokatapauksessa yritän mennä päivä kerrallaan. En vielä halua edes ajatella huomista. Koitan selvitä tästä päivästä ensin kunnialla.

Kahvi piristää aina kummasti.

Toivon että lehtikerho jatkaa toimintaansa. Kamala hinku kirjoitaa, jotain järkevää. Olen aina ollut kiinnostunut lehtityöstä. Juttuideoita on jo vaikka kuinka.

Mitäpä jos osallistuisiin Idolsiin ihan vain kokeilumielessä? Olisihan se tosissaan kiva päästä telkkariin. Ja esim. saada jotain arviota omasta laulamisesta, vaikka se toiminta siellä onkin ihan vain tositv-viihdettä. Äh.

Joulugospelin aika varmistui :) Toivottavasti saan tupattua itseni siihen suunnitteluryhmään.

Mutta nyt taidan lähteä puuteroimaan tämän kärsäni.