Kohta kouluun. Miksei vois olla jo kesäloma?

Isi ja muut oli eilen aika ihania. Ne oli tehny mulle synttärikakun ihan yllätyksenä :) Sitten käskivät yhtäkkiä kakkukahville. Oli kyllä mukavaa.  Sain siis synttärilahjaksi tuon niin ihanan ja muhkean sängyn, tosin jouduin itse siitä noin 30 euroa maksamaan.

Mutta siltikin odotan jo että saisin muuttaa oman asuntoon ja alkaa rakentaa omaa elämääni. Tosin tulevaisuuttani minä olen ajatellut jo kaksi viimeisintä vuotta. En halua sisustaa huonettani liikaa, koska lähden pian. En halua käyttää uusia vuodevaatteita, koska säästän niitä omaan asuntoon. Tosin kyllähän minä tälläkin hetkellä asun "yksin". Käyn muualla talossa yleensä viikolla vain syömässä ja suihkussa. Oma vessa löytyy siis tästä huoneesta. Viikonloppuisin sitten olen enemmän tuolla olohuoneessa, kun isä tulee töistä.

Olen siis ollut itsenäinen jo kauan, joten muutosta ei tule minulle sitten (lähi)tulevaisuudessa ongelmaa. En halua isästä eroon, vaan tästä ahdistavasta tunteesta. Ei tämä talo ole minun koti. Ei minua tänne haluttu. Tuollaisten tunteiden kanssa olen täällä asunut jo yli kolme vuotta. Ei ole helppoa.

Nyt alan funtsia, että laitanko rillit päähän vai en. Eli haluanko nähdä vai en :)

Koitan selvitä koulupäivästä kunnialla.